Sanotaanpa briteistä mitä tahansa, niin brittiläinen kohteliaisuus on kyllä ihanaa. Kertaakaan vielä en ole saanut ovea naamaani, kuten niin usein muuten hyvin rakastetussa koto-Suomessa käy, vaan kaikki ihmiset iästä ja sukupuolesta riippumatta pitävät ovea auki perässätulijalle vaikka tämä olisi vielä metrien päässä ovelta. Lisäksi nämä kummajaiset kiittelevät koko ajan, sanovat 'please' joka väliin (aika kuvaavaa että suomen kieli ei tuota sanaa edes sisällä...), ja voi hyvänen aika mitä kaikkea ne pyytävätkin anteeksi! Jos tönäisen jotakuta vahingossa ohikulkiessa, en tosiaankaan saa mulkaisua vaan anteeksipyynnön. Jopa oma suomalainen klassinen anteeksipyyntöni 'oho!' on vaihtunut hieman parempaan versioon 'oh, sorry!', ja muistan ainakin joka toinen kerta sanoa 'please' kun pyydän/ostan jotakin. Vaikka töitä onkin vielä tehtävä niin edistystä on siis huomattavissa.
Toisaalta en tiedä kuinka tervettä tämä touhu täälläkään aina on. Usein nimittäin ihmiset kiittelevät kun pääsevät jälkeeni esim. pankkiautomaatille. Ehkä muutaman kerran on tehnyt mieli sanoa että 'juu, ole hyvä vaan, mutta seuraavasta käyttökerrasta perin sitten maksun', ihan vaan nähdäkseni miten ne siihen reagoisivat. Tarpeetonta tai ei, epäilen silti että kulttuurishokki iskee aika rankasti kun tulen takaisin Suomeen ja ensimmäinen ovi lävähtää lärviini.
Vaikuttaa sitä paitsi siltä että Glasgown asukkaat (eli 'Glaswegians') ovat erityisen mukavia jopa Brittein saarten mittakaavalla mitattuna. Ei tarvitse montaa sekuntia eksyneen näköisenä palloilla kaupungilla kun jo ensimmäinen ohikulkija kysyy voiko olla jotenkin avuksi. Pari päivää sitten eräs mies lahjoitti minulle paikallisliikenteen päivälippunsa kun näki minut seisomassa pysäkillä. Ja vaikka aluksi sitä karsastinkin, niin jotenkin sydäntä kyllä lämmittää kun sedät ja tädit puhuttelevat kaupoissa ja kahviloissa minua nimellä 'love'. 'What would you like love?' 'What can I get you love?' 'Just help yourself for a refill love!' Hih, melkein tekee mieli niiata niksauttaa tuollaisen jälkeen... Muita hellittelynimiä joita olen 'loven' lisäksi saanut tähän mennessä osakseni ovat 'dear', 'sweetheart' ja 'lovely'. Ei hassumpi saldo.
Yhtä asiaa silti edelleen ihmettelen, nimittäin missä kaikki läskit luuraa? Sillä Glasgow on Britannian epäterveellisin kaupunki: ihmisten elintavat ovat täällä erityisen huonot (mitä tahansa saa uppopaistettuna, mukaanlukien suklaapatukoita), ja tietyillä alueilla miesten eliniän odote on kuulemma Euroopan matalin, alle 60 vuotta. Meikäläiset tosin harvemmin käyvät noilla kaupungin hämärämmillä alueilla. Yliopisto sijaitsee Glasgown West Endissä, jossa myös Anskun kanssa asumme, kuten useimmat opiskelijat. West End on hyvinkin 'posh', eli fiiniä seutua (vaikka aina sitä ei asunnoista pystykään päättelemään...), ja varsin turvallinen myös. Meidän alueemme nimi on North Kelvinside. Ansku kerran alkuaikoina erehtyi kertomaan jollekulle paikalliselle että asuu Maryhillissä, mutta tämä erehdys oikaistiin nopeasti hyvin painokkain sanoin kun selvisi missä Ansku todellisuudessa asuu. Ilmeisesti Maryhill on astetta epäilyttävämpää seutua, ja North Kelvinsidea ei tosiaankaan kannata erehtyä haukkumaan siksi. Siinä on vissi ero asuuko North Kelvinsidella West Endissä (cool) vai Maryhillissä North Sidella (yäk!). 'Mä missään Maryhillissä asu!' Ja Maryhillin alue tosiaan alkaa kirjaimellisesti seuraavasta korttelista...
Täällä siis varsin hyvin näkyy luokkayhteiskunta katukuvassa. Köyhät ovat myös lihavia ja huonostipukeutuneita ja asuvat kaupungin huonomaineisilla alueilla. Rikkaassa/korkeasti koulutetussa West Endissa jossa lähinnä liikumme, ei kaupungin epäterveellisyys näy juuri mitenkään. Pohjoismaalainen demokratian kasvatti hämmentyy ja vaikenee.
Viikon yllättäjä: ystävällinen ohikulkija. Kuka tahansa, ne on kaikki kivoja.
