Tilinpäätös

Nyt on kuulkaa lähdön hetki lähellä. Jollei Islannin tulivuori päätä aloittaa uutta rynnäkköä sodassaan ilmakehää ja lentoliikennettä vastaan, olen neljän päivän kuluttua tähän samaan aikaan jo Suomessa. Hämmentävää. En tiedä olenko siirtynyt suoraan kieltämisestä hyväksyntään, vai olenko vain niin turta viime viikkojen kiireestä etten enää osaa panikoida, mutta varsin rauhallisena odotan kotiinpaluuta. Eikä varmasti ainakaan haittaa että sain suostuteltua Anni K.:n tulemaan näiksi viimeisiksi päiviksi Glasgowhun ja lentämään kanssani kotiin. Kauhulla kyllä aiemmin odotin yötä Edinburghin lentokentällä (lento lähtee niin aikaisin aamulla että yö olisi ollut pakko viettää Costa Coffeen penkeillä nuokkuen), mutta Annin voimalla selviän varmasti :)

Ajattelin että näin lopun alkaessa olisi hyvä tehdä pikainen yhteenveto Glasgown/Skotlannin/Britannian plussista ja miinuksista jotta voimme täysin objektiivisesti (olenhan itse sekä syyttäjä, puolustusasianajaja että tuomari) päättää kannattaako tänne tulla toistekin.

Positiiviseen fiilikseen on mukavampi lopettaa, joten aloitetaan asioista joita ei toiste tarvitse nähdä ja/tai kokea:

- Hanat. Miksi oi miksi kylmä ja kuuma vesi tulee erillisistä hanoista? Ja meidän kämppämme erikoisuushan on että kaikki vesi tulee samasta hanasta mutta erillisinä noroina. Harvinaisen pieni askel ihmiskunnalle ja insinööritaidolle, mutta epäilemättä suunnaton harppaus Britannialle.
- Maksaminen paikallisbusseissa. Jostain syystä kuskit eivät täällä kykene käsittelemään rahaa vaan kyydistä pitää maksaa tasarahalla. Tästä syystä keskivertobritin lompakko painaa kilosta kahteen.
- Byrokratia. Opiskelijavapautuksen saaminen kunnallisverosta vaati Ansku-paralta kymmenkunta käyntikertaa verotoimistoon ja kun homma saatiin vihdoin selvitettyä tuli postitse kuusi erillistä vapautuskirjettä. Eihän yksi voi mitenkään riittää.
- Mäet. Yliopisto on mäellä, me asumme mäellä ja matkanvarrella on kaupanpäällisiksi vielä yksi mäki. Aivan sama millainen ilma on, yliopistolle meneminen aiheuttaa aina tuskanhien. Ei meillä lättänällä länsirannikolla...
- Strathmoren karaoke. Joku kultakurkku siellä rääkyy parhaillaankin. Ilmeisesti jonkinlainen sunnuntai-iltapäivän spesiaali.

Asioita joita ehdottomasti tulee ikävä kun pois lähden:

+ Kohteliaisuus. Lukuunottamatta yhtä yrmyä kahvilatätiä yliopistolla ihmiset täällä ovat niin kohteliaita ja mukavia.
+ West End. Glasgown keskustassa on energinen ilmapiiri, mutta ehdottomasti West End on kaupungin helmi. Täällä on ollut hyvä asua.
+ Kaupat. En ole mikään megashoppailija, mutta jopa minä osaan arvostaa sitä että on valinnanvaraa. Ja Suomen hintataso pistää varmasti nikottelemaan ennen kuin siihen taas tottuu.
+ Luonto. Skotlanti on mieletön! Jos vaan ilmat yhtään suosii niin tämä on varmasti yksi maailman kauneimpia paikkoja. Eilen kävimme päiväretkellä Arran saarella joka oli kuin Skotlanti pienoiskoossa: on merta, vuoria, metsiä, linnoja, viehättäviä kyliä, pubeja. Melkein voi sanoa että pubit on täällä osa luontoa.
+ Elämän helppoutta. Vaihto on ollut täydellinen tekosyy ottaa etäisyyttä opiskelusta, valmistumisesta ja kaikesta siihen liittyvästä stressistä. Elämä ilman paineita on ehkä utopiaa, ja pianhan tämä kupla puhkeaa, mutta pieni breikki on tehnyt hyvää.
+ Ja sokerina pohjalla: ystävät. Niin siirappista kuin se onkin niin ihmiset tekee paikan. Toivon ja uskon että vielä tapaamme uudestaan. Eihän rajoitteena ole kuin aika ja raha :)

Lyhyen harkinnan jälkeen tuomari toteaa että listatut miinukset ovat vain pikkuharmeja, eivät todellisia ongelmia. Plussat siis voittavat ylivoimaisesti. Glasgow ja Skotlanti ovat ehdottomasti käymisen arvoisia ja tämä kevät on ollut yksi parhaita jaksoja elämässäni. Nyt lähden viettämään sen viimeisiä päiviä ja yritän nauttia joka hetkestä!

On ollut ilo harrastaa yksipuolista viestintää kanssanne. Kuulumisiin taas!

Irlanti

No niin, nyt on sitten Irlanti nähty. Ja olipahan mainio reissu! Reilussa viikossa ehdittiin kiertää käytännössä saaren pohjoispuolisko reittiä Belfast-Galway-Dublin-Belfast ja nähdä ihan kiitettävästi upeita maisemia, hupaisia ihmisiä ja pubi jos toinenkin. Ja aivan järjetön määrä lampaita, ylläripylläri. Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja mun runosuoneni on aika pahasti kuivunut, tässäpä muutama otos matkan varrelta.

1. Dublinissa Annen ja Anneken kanssa. Osuipa hevoskärrytkin kuvaan.


2. ja 3. Guinnessia ja irkkumusaa livenä Irlannin vanhimmassa pubissa. Tästä ei ilta parane!

4. Yksi monista pikinikeistä, tällä kertaa Dublinin Trinity Collegen puistossa.


5. Hanna ja kallionkielekkeellä roikkuva esihistoriallinen linnake Aran saarilla.

6. Ja siinä oli sitten sadan metrin suora pudotus Atlanttiin.








7. Pyöräilyä ympäri Aranin pääsaarta.


8. Vetten päällä kävelyä, Galway ja Atlantti.





9. Galway.


10. Tuulinen itärannikko.






11. Giant's Causeway.

12. Black Taxi Tour Belfastissa, eli opastettu kierros Pohjois-Irlannin ongelmaiseen lähihistoriaan ja sen edelleen muurilla jaettuun pääkaupunkiin. Kuskin nimi oli Patrick, kuinkas muuten.