Lähtölaskenta alkaa

Kolmen viikon päästä tähän aikaan olen juuri nousemassa lentokoneeseen. Ihanainen Icelandair (ne eivät tarjoile ruokaa!) kuskaa minut Toronton ja Reykjavikin kautta helsinkiin, jonne saavun silmät punaisina ja tukka liiskassa alkuiltapäivästä maanantaina 18.4. Siihen loppuu lähes kahdeksan kuukauden mittainen Kanadan reissu, ensimmäinen visiittini toiselle mantereelle. Aika villiä. En ole tainnut ihan vielä tottua ajatukseen.

Verrattuna helmikuuhun, jolloin lähtölaskenta käynnistyi edellisen kerran, olen nyt kuitenkin huomattavasti rauhallisempi asian suhteen. Jostain kumman syystä on miellyttävämpää palata Suomeen huhtikuun loppupuolella kuin maaliskuun alussa. Ei sillä ettäkö suunnitelmat olisivat yhtään sen selkeämmät kuin pari kuukautta sitten, mutta jos joudun pummailemaan työttömänä niin ennemmin teen sen kesällä.

Ilouutisena kerrottakoon että opintoasiat ovat sentään melko reilassa. Olen vihdoin saanut hyppysiini graduohjaajani kuuden kuukauden prokrastinaation jälkeen korjaaman, sydänverellä kirjoitetun eepokseni, ja myös Glasgown vaihto-opinnot räpsähtivät kevyen sähköpostiahdistelun jälkeen opintorekisteriin. Toivo toukokuussa valmistumisesta siis elää.

Mitä teen sen jälkeen onkin sitten toinen juttu. Jos päädyn Mosambikiin tai Hindukustaniin niin tuleeko joku kylään? Jos aion edelleen jatkaa tätä sirkumpolaarialueen kiertämistä, ovat vaihtoehdot aika vähissä. Veikkaan, että jopa Hindukustan pesee Grönlannin ja Siperian.

Vielä on kuitenkin hieman aikaa nauttia Kanadan pakkasista. Elättelen edelleen toivoa, että ehdin kokea kevään ennen kotiinpaluuta. St. Patrick's dayn lämpöaallon tuloksena on jo bongattu useita pareja shortsin lahkeista pilkottavia kalanvatsan värisiä talvisääriä, sekä yksi heppu flipflopeissa ja karvahatussa. Vain Kanadassa.