Onpas tullut vähän taukoa tähän kirjoittamiseen, pahoitteluni kaikille (oman arvioni mukaan max viidelle ihmiselle) jotka näitä sepustuksia joskus käy lukemassa. Ei niin että yrittäisin mitenkään selitellä, mutta ensin Elli ja Mona kävi viikon verran piristämässä eloani Glasgowssa, sitten seurasi erinäisiä retkiä (mm. Stirlingiin ja pahamaineiseen Glasgown East Endiin jalkapallo-ottelua katsomaan) ja juhlia, minkä jälkeen piti taas raapia kasaan yksi essee (tällä kertaa irlantilaisista keskiaikaisista kiviristeistä; meikäläisen taidehistorian kiintiö on aika lailla täynnä pariksi vuodeksi eteenpäin), ja sitten alkoikin spring break eli kevätloma ja äiti tuli käymään.
No jaa, mitäs sitä turhia kaunistelemaan: täällä on siis vaan ollut liian kivaa että olisin ehtinyt ja viitsinyt kirjoittaa blogia. Njähnjäh :)
Se että nyt pitkästä aikaa kirjoitan ei suinkaan tarkoita että elämä yhtäkkiä olisi muuttunut tylsäksi, vaan kertoo lähinnä ylikehittyneestä velvollisuudentunnostani taidettani ja yleisöäni kohtaan. Tai sitten tekosyyt vain loppuivat kesken. Spring break nimittäin alkoi reilu viikko sitten. Ja olipa kyllä hyytävä alku: juuri kun luulin kevään vihdoin voittaneen, niin annas olla kun kevätloma koitti niin ensimmäiset kolme päivää tuli vettä, lunta ja räntää kuin aisaa. Ja tottakai tämä takatalvi osui juuri äidin pikavisiitin kohdalle. Päätin kuitenkin uhmata luonnonvoimia ja lähetin molemmat talvitakit äidin mukana Suomeen.
Meidän äiti se on kyllä muutenkin yksi maailmanhistorian epäonnisimmista matkailijoista. Ei riittänyt että sää oli kamalampi kuin kertaakaan aiemmin koko sinä aikana minkä olen Skotlannissa viettänyt, vaan sen lisäksi äiti sai ruokamyrkytyksen. Ja mätänä kirsikkana homeisen kakun päällä oli lauantain esitys - ainoa syy siihen että loma jäi niin lyhyeksi - peruttu. Onneksi sentään viimeiset puolitoista päivää aurinko paistoi, mutta todisteita tästä ihmeestä ei jälkipolville jää koska tietenkään kameraa ei enää siinä kohtaa kannettu mukana.
Äiti lähti torstaina kotiin, ja sen jälkeen on aika pitkälti vaan lihottu ja löhötty. Perjantaina katsottiin oikein urakalla elokuvia, ja eilen kaverit tulivat meille pääsiäispäivälliselle. Ei, Ansku ja minä emme todellakaan laittaneet ruokaa 13:ta hengelle, vaan kaikki toivat jotain itsetehtyä tullessaan. Meidän panoksemme oli suklaakakku. Ja hyvät pidot oli!
Ja jotta kateutenne vielä entisestäänkin lisääntyisi, haluan kertoa että torstaina lähden Hannan, Annen ja Anneken kanssa reiluksi viikoksi Irlantia kiertämään. Perjantaille on Belfastiin luvattu 13 astetta lämmintä ja auringonpaistetta. Suomessa vissiin sataa?
Viikon epäonnisin: meidän äiti.
