Mutta mitä tapahtui keväälle?

Turhaan surin kevättakittomuuttani, sillä Ottawa päätti hypätä suoraan talvesta kesään. Viime viikolla aamuisin oli vielä rapsakkaa pakkasta, mutta tänään skitsofreninen ilmasto on hemmotellut meitä + 20 asteella. Ja tähän kun lisätään kosteusindeksi, niin päivä on ollut kohtuu hikinen.

Kuulemma aamuyöllä myös ukkosti niin että meinasi katto lentää päältä. Itse luonnollisesti nukuin nenä tuhisten kaiken tämän eeppisyyden ohi. Tylsää, ukkoset on hauskoja niin kauan kun on itse turvassa sisällä. Olen kait niin tottunut kellarikopperoani täräyttelevään läheisen rakennustyömaan meluun etten enää herää mihinkään. Kun on pari kertaa lennähtänyt muutaman sentin ilmaan räjäytyksen voimasta, ei ukkosmyrskyt tai alemman luokan hurrikaanit tunnu missään.

Tänään käytin muuten myös viimeisen lomapäiväni, joten loppuviikko onkin tiukkaa työntekoa. Ja armotonta huvittelua, koska eihän käy laatuun että viimeisellä viikolla ehtisi hetkeäkään hengittää. Ei sillä että valittaisin, kyllähän se täytyy nyt ottaa kaikki mehut irti Ottawan seuraelämästä ennen kuin on kotiin lähdettävä.

Täytyy myöntää, että juuri tällä hetkellä ei tosiaankaan kauheasti ihastuta ajatus lähdöstä. Älkää ymmärtäkö väärin, kotiin tuleminen on ihanaa, mutta täältä lähteminen hieman kauhistuttaa. Sen lisäksi, että tulee kaamea ikävä kaikkia upeita ihmisiä joihin olen saanut tutustua, on Suomessa edessä sellainen täysilaidallinen stressiä että vähempikin heikottaa. Vaikka olen vasta päässyt työnhaussa alkuun, voin jo vakaasti todeta että se tulee olemaan yhtä tuskaa ja angstia koko touhu. Onneksi on kesä pikkuhiljaa tuloillaan - jos joudun pummailemaan muutaman kuukauden niin mieluiten teen sen rannalla maaten.

Mutta mutta, epäilen etten ehdi ennen kotiinpaluuta enää paljoa tänne kirjoittelemaan, joten heippa vaan kaikille ja kohta nähdään! Lopuksi vielä kuvatodiste siitä, että täällä on tosiaan jo lähes kesäistä. Melkein onnistuin hankkimaan kunnon junttirusketuksen t-paitarajoineen. Olisi sitten Suomestakin paree olla lumet sulaneet ensi viikkoon mennessä tai meikäläinen hyppää Helsinki-Vantaalla suoraan Balin koneeseen. Pus pus!

Lähtölaskenta alkaa

Kolmen viikon päästä tähän aikaan olen juuri nousemassa lentokoneeseen. Ihanainen Icelandair (ne eivät tarjoile ruokaa!) kuskaa minut Toronton ja Reykjavikin kautta helsinkiin, jonne saavun silmät punaisina ja tukka liiskassa alkuiltapäivästä maanantaina 18.4. Siihen loppuu lähes kahdeksan kuukauden mittainen Kanadan reissu, ensimmäinen visiittini toiselle mantereelle. Aika villiä. En ole tainnut ihan vielä tottua ajatukseen.

Verrattuna helmikuuhun, jolloin lähtölaskenta käynnistyi edellisen kerran, olen nyt kuitenkin huomattavasti rauhallisempi asian suhteen. Jostain kumman syystä on miellyttävämpää palata Suomeen huhtikuun loppupuolella kuin maaliskuun alussa. Ei sillä ettäkö suunnitelmat olisivat yhtään sen selkeämmät kuin pari kuukautta sitten, mutta jos joudun pummailemaan työttömänä niin ennemmin teen sen kesällä.

Ilouutisena kerrottakoon että opintoasiat ovat sentään melko reilassa. Olen vihdoin saanut hyppysiini graduohjaajani kuuden kuukauden prokrastinaation jälkeen korjaaman, sydänverellä kirjoitetun eepokseni, ja myös Glasgown vaihto-opinnot räpsähtivät kevyen sähköpostiahdistelun jälkeen opintorekisteriin. Toivo toukokuussa valmistumisesta siis elää.

Mitä teen sen jälkeen onkin sitten toinen juttu. Jos päädyn Mosambikiin tai Hindukustaniin niin tuleeko joku kylään? Jos aion edelleen jatkaa tätä sirkumpolaarialueen kiertämistä, ovat vaihtoehdot aika vähissä. Veikkaan, että jopa Hindukustan pesee Grönlannin ja Siperian.

Vielä on kuitenkin hieman aikaa nauttia Kanadan pakkasista. Elättelen edelleen toivoa, että ehdin kokea kevään ennen kotiinpaluuta. St. Patrick's dayn lämpöaallon tuloksena on jo bongattu useita pareja shortsin lahkeista pilkottavia kalanvatsan värisiä talvisääriä, sekä yksi heppu flipflopeissa ja karvahatussa. Vain Kanadassa.

Erityisen Hyvä Viikko

Helmikuun toinen viikko 2011 tullaan muistamaan Annin aikakirjoissa Erityisen Hyvänä Viikkona.

Juuri kun pohdin miten kohteliaimmin vihjaan graduohjaajalleni, että vaikka aionkin jäädä Kanadaan hieman pidemmäksi aikaa, haluaisin edes jonkinlaista palautetta puoli vuotta sitten palauttamastani gradusta, päätti hän repäistä ja omatoimisesti lähettää sähköpostia. Ja mitäpä posti sanoikaan? "Siitä on tulossa ihan hyvä gradu, se vaatii vain hieman kielellistä hiomista, minkä ei pitäisi olla kovin iso työ."

Puoli vuotta sitä odotettiinkin! Täytyy tosin myöntää että ohjaajan ajoitus on pettämätön: hän tarkasti gradun juuri sopivasti siksi kun olisin alkuperäisen suunnitelman mukaan ollut tulossa takaisin Suomeen. Ei niin ettäkö se himmentäisi syksyllä asian takia valvottujen öiden kaunista muistoa.

Jos tällainen meno jatkuu niin pelkään pahoin että pinnalta kyyninen mutta salaa piilo-optimistinen asenteeni elämään saattaa muuttua avoimen toiveikkaaksi. Erityisen Hyvän Viikon jälkeen odotan nyt Erityisen Huisia Viikonloppua sillä perusteella että vanha viisaus "ei kahta ilman kolmatta" pitää edelleen paikkansa. Täytyypä muuten laittaa lotto vetämään.

Pieni muutos suunnitelmiin

Tammikuu, tuo kuukausien maanantain, on vihdoin kärsitty. Meikäläinen on elellyt joulun ja kotiinpaluun välisessä limbossa, ei ole maistunut blogin kirjoittaminenkaan.

Mutta ka, helmikuu on tuonut tullessaan ensimmäisen lumimyrskyn, Ottawan talvifestivaalin, uusia kavereita (täällä on vaihtoviikot meneillään) ja viimeisimpänä työtarjouksen. Näyttää siltä että jään Kanadaan vielä kuukaudeksi tai pariksi suurlähetystön hommiin. Mistään sen ihmeellisemmästä ei ole kyse kuin että seuraava harjoittelija tulee aikaisintaan huhtikuussa ja lupauduin pidentämään sopimustani siihen saakka. Mutta olenpahan silti aika tulessa, harvemmin työtä varsinaisesti tullaan tarjoamaan.

Nyt pitäisi sitten vain vaihtaa lentoliput, pidentää työlupaa, sopia gradun tarkastuksesta etätyönä (ja sehän se vasta on hyvin mennytkin tähän asti...) ja - ylläripylläri - etsiä uusi asunto. Hauskaa helmikuuta vaan Annille.

No jaa, kaikesta kitinästä huolimatta olen juuri nyt aika onnellinen.