Vihdoin kuvia!

Ai että laiskottaa... En tiedä kumpaa syyttäisin, viime viikon esseepuristusta vai sen jälkeen viikon jatkunutta stressinpurkuflunssaa, mutta nyt ei kerta kaikkiaan huvita tehdä yhtään mitään produktiivista. Urheasti vääntäydyin tänään yliopistolle tarkoituksenani mennä kirjastoon kärvistelemään Arts & Media Informatics -kurssin projektin kanssa, mutta sinne asti päästyäni huomasin unohtaneeni lompakon kotiin. Ja ilman opiskelijakorttia ei pääse kirjastoon. Niinpä sitten tyydyin lounastamaan ja kahvittelemaan rapiat pari tuntia, jonka jälkeen tassuttelin kotiin. Suattaapi olla että alitajunta otti ohjat käsiinsä ja torpedoi kunnianhimoisen suunnitelmani... Ainakin setä Freudilla olisi asiasta varmasti sanansa sanottavana. Loppuviikko meneekin sitten verta itkiessä kun perjantainen projektin dead line lähenee... Mutta tänään aion olla vielä täydellisen hyödytön ja ahdistua vasta huomenna. Laiskottaa itse asiassa niin paljon etten jaksa kohta enää edes kirjoittaa kokonaisia lauseita, joten luovutan tältä erää ja lataan vain muutaman kuvan jotta nekin onnettomat jotka eivät pääse stalkkaamaan facebook profiiliani saavat maistiaisen ympäristöstäni täällä.

Olen niin käsi tämän blogin kanssa etten osaa laittaa kuvatekstejä, mutta tässä pienet selvitykset kuvista ylhäältä alas:

1. Meidän porukka ensimmäisellä viikolla Edinburghissa, linnan edustalla.
2. Anneken kanssa ihmettelemässä maisemia.
3. Säkkipillinsoittaja pysähdyspaikalla keskellä ei mitään. Vain Skotlannissa...
4. Valoilmiö Isle of Skyella.
5. Ylämaiden maisemia.
6. Eilean Donan Castle. Sean Connery was here :)
7. Osa porukasta Ylämailla, takana The Three Sisters.
8. Glasgown yliopiston päärakennus. Melkein yhtä hieno kuin Oulun yliopisto...
9. Naapurustoni tammikuun alussa. Ei kovin järkyttävää näin suomalaisesta näkökulmasta, mutta voi pyhät pyssyt että täällä oltiin palasina...
10. Tyttöporukalla Loch Lomondilla.

Siinä kaikki tällä erää, mahdolliset kysymykset voi ohjata sähköpostiin ;)

Viikolla tehtyä: ei yhtään mitään. Toisaalta, nyt on vasta maanantai... Koskaan ei ole liian aikaista tuntea huonoa omaatuntoa.

Isle of Skye ja muuta mukavaa

Voi kuulkaa, unohtakaa jo Teneriffat, Mallorcat ja muut ja tulkaa Skotlantiin! On taalla meinaan niin hienoa!

Kuten edellisessa postissa mainostin, kavimme viime viikonloppuna Isle of Skyella, ja taytyy sanoa etta retki ylitti odotukset. Ajoimme bussilla Glasgowsta Skyelle todellista maisemareittia: matkalla nahtiin mm. Trossachsin kansallispuisto, Ben Nevis (Britannian korkein vuori) ja Loch Ness (tosin se hirvio ei tullut morjestamaan). Kuskina oli kunnon skotlantilais ukko joka urputti koko ajan ja uhkaili jattaa kyydista kaikki jotka eivat palaa vessatauolta minuutilleen sovittuun aikaan. Toisaalta han pysahtyi kiltisti joka toiselle nakoalapaikalle (ja niita oli paljon) jotta paasimme ottamaan valokuvia, ja kertoili karmivia tarinoita klaanisodista (the Well of the Seven Heads antanee melko selvan kuvan toiminnasta Ylamaalla...).

Saa oli koko viikonlopun taydellinen, pisaraakaan vetta ei tullut. Jokaisen mutkan takaa loytyi entista kauniimpia nakyja: kimaltavia jarvia, lumihuippuisia vuoria, peuroja laiduntamassa metsan siimeksessa, vesiputouksia, koskia, linnoja... Aika ajoin sain melkoisia Islanti flashbackeja, mutta taalla luonto on astetta vahemman karua ja siksi vaihtelevampaa. Ei olisi lainkaan hullumpi idea tehda muutaman paivan pyoraretki Trossachsin liepeilla kunhan saa tasta viela hieman lampenee. Puistossa kuulemma risteilee paljonkin pyoraily- ja vaellusreitteja, ja jos telttailu ei innosta niin useampikin linna ja kartano on muutettu nuorisohostelleiksi.

Yksi asia mika Skotlantia ja Islantia yhdistaa viela enemman kuin upea luonto on lampaat. Valkoisia pumpulitukkoja nimittain kipittaa joka paikassa. Useimpien nakemiemme lampaiden kupeissa oli sininen, punainen tai vihrea maalilaiska, ja kuskimme antoikin meille matkalla luennon lampaiden merkitsemisesta. Maalin tarkoitus on tietenkin paitsi merkita mika lammas kuuluu kenellekin farmarille, myos erottaa eri tarkoituksiin kaytettavat lampaat toisistaan. Sen lisaksi yleinen kikka on kuulemma tiettyyn aikaan vuodesta koyttaa passiin maalitorppo jotta tiedetaan mitka lampaat todennakoisesti ovat tiineina... Syksyisin lammaslauma saattaa siis olla kohtuu psykedeelinen naky.

Lampaiden lisaksi tutustuimme lahietaisyydelta erinaisiin muihin Skotlannin asukkeihin: lahella oli ettemme ajaneet kippurasarvisen vuohilauman yli, ja muutama minuutti myohemmin kaksi kotkaa nousi ilmaan suoraan bussin nokan edesta. Lisaksi pientareet kuhisivat hevosia, peuroja ja lehmia, seka Ylamaan karjaa etta normi-nautoja. Liikennetta ei tahan aikaan vuodesta ollut kovinkaan paljon, joten aika rauhallisina elukat meita katselivat kun porhalsimme ohi.

En toisaalta tieda onko Ylamaan teilla yleensakaan ruuhkaa. Teihin on nimittain maalattu keskiviivan tuntumaan lukuisia nuolia osoittamaan milla puolella tieta on tarkoitus ajaa. Luulisi tyhmemmankin tajuavan olevansa vaaralla kaistalla jos vastaan tulee samalla linjalla toinen auto. Pakko oli kysya kuskilta etta onko niilla nuolilla joku syvempi merkitys, vai onko niiden tarkoitus vain sanoa "hei tyyppi, jos ajat nyt talla kaistalla niin siirryppa osoittamaani suuntaan ja sailyt hengissa". Kuski piti kysymystani typerana ja loukkaantui kun virnistin. Henkilokohtaisesti olen sita mielta etta jos on tarvetta kilometrin valein osoittaa puoli jolla ajetaan, on jarjestelma typera. Saattaapi siis olla etta Britit itsekin tajuavat systeemissa piilevan heikkouden...

Viikolla nahtya: lammas, lammas, lammas, lehma, lammas, lammas, lehma, lammas, lammas lammas lammas...

Matkoja ja makoilua

Sanokaa mita sanotte mutta vaihto-opiskelu on rankkaa. En niinkaan viittaa talla opiskeluun - vaikka sekin hetki on edessa kun kaikki kaksi esseeta ja kaksi projektityota lapsahtaa niskaan niin etta korvat soi - vaan jatkuvaan, taukoamattomaan seuranpitoon. Olihan se tiedossa etta vaihtarin tarkein velvollisuus on viipottaa ympariinsa ja tutustua uusiin ihmisiin, ja urheasti olen katsonut kohtaloani silmasta silmaan ja... no, viipottanut. Eika kay kieltaminen, hauskaa on ollut! Olen tutustunut isoon kasaan ihania ihmisia, ja meille on muodostunut aika mukava porukka jonka kanssa reissata ja rellestaa ja ihan vaan oleilla. Mutta fakta on etta ei meikalaisen kunto kesta tallaista kauaa. Mina EN ole pirtea koko aikaa.

Kuvittelin etta ensimmainen ei-helkkari-olen-skotlannissa-vahanko-siistiiiiii -adrenaliinipiikki olisi kestanyt hieman kauemmin, mutta niinpa vaan huomasin viime viikon lopulla kaipaavani kipeasti omaa zombeiluaikaa. Siis aikaa jolloin ei tarvitse puhua kenenkaan kanssa tai ajatella mitaan, eika varsinkaan hymyilla. Mistakohan olen mahtanut karttyisyyteni peria... No, loppujen lopuksi tein vaihtarin kardinaalivirheen ja vietin lauantai-illan kotona.

Ja voin kuulkaa kertoa etta olin taas kuin uusi ihminen sen jalkeen! Tai no ylipaansa ihminen sen nuokkuvan vihanneksen sijaan joka olin ollut edellisena paivana. Niinpa suuntasin levanneena kavereiden kanssa pienelle omatoimimatkalle Loch Lomondille, Skotlannin suurimmalle jarvelle. Ja paivahan oli lahes taydellinen: ilma fantastinen, maisemat upeita, junaliput naurettavan halvat, ja paivan paatteeksi sai intialaista ruokaa. Ja mika ihmeellisinta, koko matka meni taysin sulavasti ilman minkaanlaisia kinoja vaikka seurueeseen kuului kahdeksan naisihmista! Pidan tata pienena ihmeena.

Tulevana viikonloppuna onkin sitten yliopiston International Societyn jarjestama retki Isle of Skyelle, ja sita seuraavana lahdetaan Highlandseille. Yota ollaan linnassa jossa kuulemma kummittelee. Varmastikin ihminen joka on pienena luullut aitinsa olevan noita, ja jolle samainen sekopaa on laulanut unilauluksi "they're coming to take me away, haha!" nukkuu erinomaisen hyvin kyseisessa paikassa.

Viikon ihmetyksen aihe: auringonpaiste!