Jep jep, ennen joulun New Yorkin matkaa saan sitten hoitaa muuton alta. Juttelin Ainon vuokraemännän kanssa ja sovin muuttavani Ainon tilalle kun hän lähtee jouluna Suomeen. Takuuvuokra on maksettu, avain saatu ja muuttoapu rekrytty. Onneksi on autollisia kavereita: en tiedä kenen nämä kaikki roinat on, mutta ilmeisesti joudun ne ottamaan mukaani... Nopeasti sitä tavaraa näköjään kertyy vaikka kuinka olisi tietoinen 23 kilon painorajoituksesta paluulennolle.
Urvelokämppis teki sitten viikon mittaisen katoamistempun irtisanomishässäkän päälle. Pöydälleni oli ilmestynyt vuokraisännän kirjoittama kirje (jonka urvelo oli siis näpistänyt ja pantannut sitä viikon), mutta kämppiksestä ei näkynyt viiksikarvan vilahdustakaan. Viikon kuluttua se luikki häntä koipien välissä kotiin, jossa odotti yksi tuikea Anni.
Olin vakaasti päättänyt pitää urvelolle pienen puhuttelun, mutta eihän siitä lopulta tullut mitään kun toinen lähestulkoon rupesi itkeä tihuuttamaan. Sääliksihän sitä lähinnä käy - ei taida raukalla olla ihan kaikki inkkarit kanootissa. Tai lepakot tornissa. Tai muumit laaksossa. Tai kellogsit kipossa. Ja hissi ei varmasti kulje ihan ylimpään kerrokseen.
Eipä siinä mitään, sanoin urvelolle että minua haittaa vähemmän se että joudun muuttamaan kuin se että hän pimitti tätä tietoa, ja urvelo pyyteli kovasti anteeksi. Nyt on rauha maassa ja kaikki hyvin kämppiksien kesken. Yhteiseloa on jäljellä puolisentoista viikkoa, jonka jälkeen vaihdan yhden hönön kämppiksen about 15 toivottavasti vähän vähemmän hönöön kämppikseen. Täytyy kait kohtapuoliin ruveta harkitsemaan pakkaamista.
Uudessa talossa asuu tosiaan noin 15 muuta vuokralaista, plus perhe joka omistaa talon. Talo on kuulemma entinen luostari ja siitä syystä niin valtava. Vuokralaisilla on laskujeni mukaan käytössään neljä keittiötä ja ainakin kuusi kylppäriä, vaikka mahdollista on etten kaikkia niistä ole vielä edes löytänyt. Olen käynyt talossa pari kertaa Ainon luona kylässä, vaikuttaa ihan mukavalta.
Sinne siis siirrän roinani tuossa viikon päästä, Brunon ja hänen autonsa ystävällisellä avustuksella. Aatonaattona suhahdan sitten New Yorkiin joulua ja uutta vuotta viettämään, josta palaan suoraan uuteen kotiin. Aika huisia.
Nyt vaan ajattelen koko ajan kaikkea mikä voi mennä pieleen reissun kanssa... Eilen saatiin Ottawassa uusi otos näiden kuuluisasta ja aina yhtä iahstuttavasta jäisestä sateesta. Talon edessä kasvavan itkupajun jokainen oksa oli sentin paksuisen jääkerroksen peitossa. Jos ystävämme jääsade iskee otolliseen aikaan niin mitkään koneet eivät kyllä nouse ilmaan täällä. Eikä tietenkään sovi unohtaa Islannin tulivuorta!
Ristin nyt kyllä kaikki sormet, varpaat ja muut ulokkeet ja toivon ettei minusta tule oman elämäni Macaulay Culkinia: vaikka Yksin kotona -joulu on varmasti jälkeenpäin kerrottuna mitä riemastuttavin kasku, ei se juuri tällä hetkellä pahemmin houkuttele.
No comments:
Post a Comment