Asuttuani kaksi viikkoa Glasgowssa alan vihdoinkin olla sujut kaikkien talouttamme ylläpitävien härvelien kanssa. Kaasuliesi on jo ystäväni (vaikka edelleenkin käyn jokaisen ruuanlaittokerran jälkeen vähintään kolme kertaa kuulostelemassa ettei yksikään venttiili enää pihise) ja muistan laittaa boilerin päälle ennen suihkua. Osaan jopa laittaa lämmityksen päälle, ja sulkea ikkunat (ei ole ihan niin yksinkertaista kuin miltä kuulostaa, nim. olohuoneen ikkuna raollaan kaksi ekaa päivää, ehhehe).
Vaan yksi asia pysyy edelleen mysteerinä, nimittäin brittien tapa ostaa sähköä kaupasta. Asuntomme siivouskomeron seinässä on laite johon työnnetään tikku. Tämä tikku täytyy käydä lataamassa kaupassa. Siispä kävimme muutama päivä sitten ostamassa sähköä 15 punnalla. Hämmentävää... Sen ymmärrän että puhelimeen ja nettitikkuun ladataan rahaa, mutta että sähkötikkuunkin! Systeemi on sen verran ovela että sähköhärpäkkeessä on viiden punnan hätävaranappula siltä varalta että lataaminen joskus unohtuu eikä suoristusrauta ja leivänpaahdin ( = elinehdot) pelitä. Toivottavasti en joudu koskaan selvittämään miten hätävarasähkö maksetaan.
Ilokseni voin myös raportoida että viimeisetkin lumen rippeet ovat nyt sulaneet. Brittiläiseen tyyliin alta paljastui smaragdinvihreä, millilleen trimmattu ruohomatto, ei ainuttakaan talventappamaa ruskeaa kortta. Lenkkeilijät kirmasivat samantien ulos piiloistaan, joten vastaan jolkottelee jatkuvasti kaikenikäisiä miehiä ja naisia joita yhdistää yksi tekijä: vaatetus. Joka ainoalla on nimittäin päällään shortsit ja t-paita. Omaan perusunivormuuni kuuluu farkut, saappaat, villakangastakki, paksu kaulahuivi, t-paita, neuletakki ja lapaset. Myssystä olen sentään luopunut, lukuunottamatta sadepäiviä. Tämä on ilmeisesti sitä etelän eksotiikkaa.
Viikon aforismi: ruoho on aina vihreämpää Britanniassa.
Kiva että elämä on mallillaan siellä. Bonuspisteitä aforismista :P Pian nähdään!
ReplyDelete