Sanokaa mita sanotte mutta vaihto-opiskelu on rankkaa. En niinkaan viittaa talla opiskeluun - vaikka sekin hetki on edessa kun kaikki kaksi esseeta ja kaksi projektityota lapsahtaa niskaan niin etta korvat soi - vaan jatkuvaan, taukoamattomaan seuranpitoon. Olihan se tiedossa etta vaihtarin tarkein velvollisuus on viipottaa ympariinsa ja tutustua uusiin ihmisiin, ja urheasti olen katsonut kohtaloani silmasta silmaan ja... no, viipottanut. Eika kay kieltaminen, hauskaa on ollut! Olen tutustunut isoon kasaan ihania ihmisia, ja meille on muodostunut aika mukava porukka jonka kanssa reissata ja rellestaa ja ihan vaan oleilla. Mutta fakta on etta ei meikalaisen kunto kesta tallaista kauaa. Mina EN ole pirtea koko aikaa.
Kuvittelin etta ensimmainen ei-helkkari-olen-skotlannissa-vahanko-siistiiiiii -adrenaliinipiikki olisi kestanyt hieman kauemmin, mutta niinpa vaan huomasin viime viikon lopulla kaipaavani kipeasti omaa zombeiluaikaa. Siis aikaa jolloin ei tarvitse puhua kenenkaan kanssa tai ajatella mitaan, eika varsinkaan hymyilla. Mistakohan olen mahtanut karttyisyyteni peria... No, loppujen lopuksi tein vaihtarin kardinaalivirheen ja vietin lauantai-illan kotona.
Ja voin kuulkaa kertoa etta olin taas kuin uusi ihminen sen jalkeen! Tai no ylipaansa ihminen sen nuokkuvan vihanneksen sijaan joka olin ollut edellisena paivana. Niinpa suuntasin levanneena kavereiden kanssa pienelle omatoimimatkalle Loch Lomondille, Skotlannin suurimmalle jarvelle. Ja paivahan oli lahes taydellinen: ilma fantastinen, maisemat upeita, junaliput naurettavan halvat, ja paivan paatteeksi sai intialaista ruokaa. Ja mika ihmeellisinta, koko matka meni taysin sulavasti ilman minkaanlaisia kinoja vaikka seurueeseen kuului kahdeksan naisihmista! Pidan tata pienena ihmeena.
Tulevana viikonloppuna onkin sitten yliopiston International Societyn jarjestama retki Isle of Skyelle, ja sita seuraavana lahdetaan Highlandseille. Yota ollaan linnassa jossa kuulemma kummittelee. Varmastikin ihminen joka on pienena luullut aitinsa olevan noita, ja jolle samainen sekopaa on laulanut unilauluksi "they're coming to take me away, haha!" nukkuu erinomaisen hyvin kyseisessa paikassa.
Viikon ihmetyksen aihe: auringonpaiste!
Oijoi, pääset kaikille ihanille reissuille! meillä oli aina noitten Isocin reissujen aikaan vieraita/esseen deadline niin en päässyt missään käymään eikä tullut itekseen ees siellä Loch Lomondilla käytyä :( no jäipähän paljon nähtävää ens kerraksi!
ReplyDeleteMutta onhan se kyllä rankkaa se vaihtoelämä, varsinkaan kun ei tässä enää ihan 2-kymppisiä olla :D