Vihdoin kuvia!

Ai että laiskottaa... En tiedä kumpaa syyttäisin, viime viikon esseepuristusta vai sen jälkeen viikon jatkunutta stressinpurkuflunssaa, mutta nyt ei kerta kaikkiaan huvita tehdä yhtään mitään produktiivista. Urheasti vääntäydyin tänään yliopistolle tarkoituksenani mennä kirjastoon kärvistelemään Arts & Media Informatics -kurssin projektin kanssa, mutta sinne asti päästyäni huomasin unohtaneeni lompakon kotiin. Ja ilman opiskelijakorttia ei pääse kirjastoon. Niinpä sitten tyydyin lounastamaan ja kahvittelemaan rapiat pari tuntia, jonka jälkeen tassuttelin kotiin. Suattaapi olla että alitajunta otti ohjat käsiinsä ja torpedoi kunnianhimoisen suunnitelmani... Ainakin setä Freudilla olisi asiasta varmasti sanansa sanottavana. Loppuviikko meneekin sitten verta itkiessä kun perjantainen projektin dead line lähenee... Mutta tänään aion olla vielä täydellisen hyödytön ja ahdistua vasta huomenna. Laiskottaa itse asiassa niin paljon etten jaksa kohta enää edes kirjoittaa kokonaisia lauseita, joten luovutan tältä erää ja lataan vain muutaman kuvan jotta nekin onnettomat jotka eivät pääse stalkkaamaan facebook profiiliani saavat maistiaisen ympäristöstäni täällä.

Olen niin käsi tämän blogin kanssa etten osaa laittaa kuvatekstejä, mutta tässä pienet selvitykset kuvista ylhäältä alas:

1. Meidän porukka ensimmäisellä viikolla Edinburghissa, linnan edustalla.
2. Anneken kanssa ihmettelemässä maisemia.
3. Säkkipillinsoittaja pysähdyspaikalla keskellä ei mitään. Vain Skotlannissa...
4. Valoilmiö Isle of Skyella.
5. Ylämaiden maisemia.
6. Eilean Donan Castle. Sean Connery was here :)
7. Osa porukasta Ylämailla, takana The Three Sisters.
8. Glasgown yliopiston päärakennus. Melkein yhtä hieno kuin Oulun yliopisto...
9. Naapurustoni tammikuun alussa. Ei kovin järkyttävää näin suomalaisesta näkökulmasta, mutta voi pyhät pyssyt että täällä oltiin palasina...
10. Tyttöporukalla Loch Lomondilla.

Siinä kaikki tällä erää, mahdolliset kysymykset voi ohjata sähköpostiin ;)

Viikolla tehtyä: ei yhtään mitään. Toisaalta, nyt on vasta maanantai... Koskaan ei ole liian aikaista tuntea huonoa omaatuntoa.